Kantasolujensiirto

kimmo.porkka - 05.04.2012 - 11:14

Pienen riskin AML-potilailla valmistaudutaan kolmannen hoidon jälkeen tehtävään allogeeniseen kantasolusiirtohoitoon, jos aikaisempien hoitojen jäännöstaudin perusteella se näyttää todennäköiseltä. Jos siirto ei ole mahdollinen, siirrytään seurantavaiheeseen.

Keskisuuren ja suuren riskin ryhmässä tehdään allogeeninen kantasolujensiirto kahden hoidon jälkeen tai sen jälkeen heti kun se on mahdollista, jos sopiva luovuttaja (sisarus tai rekisteristä peräisin oleva) on olemassa ja siirto muutoin on mahdollista toteuttaa. Jos luovuttajaa ei ole, annetaan potilaille yhteensä kolme konsolidaatiota. Kolmen konsolidaatiohoidon jälkeen tai konsolidaatiohoitojen keskeytyessä siirrytään seurantavaiheeseen.

Allogeenista kantasolujensiirtohoitoa tarjotaan edellä esitetyin perustein siirtoon soveltuvalle potilaalle 65 ikävuoteen saakka ja yksilöllistä harkintaa käyttäen aina 70 ikävuoteen saakka, jos hänelle löytyy sopiva luovuttaja. Siirtoon soveltuvista keskiriskin ja suuren riskin potilaista laaditaan lähete allogeeniseen siirtoyksikköön (HYKS tai TYKS) mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös pienen riskin potilaiden siirtoon varaudutaan mahdollisimman varhain jäännöstaudin tulos huomioiden. Lähetteeseen liitetään liitteen 7 mukaiset tiedot (ks. erillinen linkki ja protokolla). Jos sisarusluovuttajaa ei löydy, siirtokeskus ryhtyy etsimään rekisteriluovuttajaa. Samanaikaisesti tiiviisti seurataan potilaan hoidon etenemistä ja mahdollisten komplikaatioiden syntymistä. Jos potilaalle löytyy sisarusluovuttaja tai rekisteristä löytyy kudostyypiltään sopiva luovuttaja (siirtokeskuksen tekemä valinta), käydään siirtokeskuksessa keskustelu allogeeniseen siirtoon liittyvistä asioista potilaan, lähiomaisen ja mahdollisen sisarusluovuttajan kesken. Kun potilas on ilmoittanut keskustelun jälkeen haluavansa edetä siirtoon (ja sisarusluovuttaja samoin), voidaan tautitilanteen salliessa ryhtyä aktivoimaan siirtoaikataulua. Noin kolme viikkoa ennen kantasolujen siirtopäivää potilas ja sisarusluovuttaja tutkitaan polikliinisesti siirtoyksikössä. Mikäli tutkimuksissa ei ilmene estettä, edetään suunniteltuun intensiivihoitoon. Rekisterin luovuttaja tutkitaan rekisterin toimesta. Lopullisen arvion potilaan sopivuudesta siirtoon, luovuttajan valinnan ja potilaalle annettavan esihoidon tekee siirtoyksikkö.

Keskiriskin ja suuren riskin potilailla siirtoon pääsyn optimaalisin ajankohta on induktion tai yhden konsolidaation jälkeen.
 

Viimeksi muokannut: 
Lauri Mäkinen - 24.05.2015 - 21:04